JboK Kukat nousevat erämään suolaisesta maasta...

Oletko harkinnut itsemurhaa

 

Oletko harkinnut itsemurhaa

 

 

 

Moni ihminen on, harva sen julkisesti myöntää. Moni on hekumoinut sytyttävänsä itsensä ja koko konttuurin tuleen. Lamaitsarit – nöyryytyksestä, järkytyksestä, uhosta, kostonhalusta, syyllisyydestä, voimattomuudesta, aggressiosta ja masennuksesta. Voimattomuus asioiden edessä masentaa ja nakertaa työvoimaa sisältäpäin. Konkurssit ja irtisanomiset, vähättelyt riisuu ja häpäisee. Toisella puolella tuntuu olevan jatkuvaa hyväksikäyttöä, suuria tuloja, menestystä, optioita, palkitsemista – joka tuntuu ivalta niitä kohtaan jotka jo tekevät itsemurhaa makaamalla sohvalla. Työkuntoiset ihmiset eristäytyvät itsestään ja maailmasta. Piittaamattomuus on viesti oman arvon menetyksestä omissa silmissä, rankaisua koetusta hylkäämisestä.

 

Yhä suurempaan ivaan yllytään, halutaan ammattityöntekijä vapaaehtoiseen palvelutyöhön tai muutaman euron hommiin. Halutaan korottaa eläkeikää ja ottaa lisää maahanmuuttajia – halutaan valaa bensaa liekkeihin. Työntekijä tuhoaa itseään, koska yhteisö on delegoinut hänet tuhoutumaan riittämättömyytensä kantajana. Häpeä tuhoaa ja silti häpeää halutaan tuottaa lisää, aliarvioimalla, syyllistämällä, selittämällä oikea vääräksi ja väärä oikeaksi.

 

Tämä on kaikenlaisten kiusaajien yhteiskunta. Sairas kuten Jummy Carter sanoi USA:ta – häntä ei valittu uudelleen. Kiusaaminen tuottaa samastumista ja samalla mitalla toimimista. Se heikentää työkykyä, sairastuttaa.

 

Vihan kohde on täysin oman itsen ulottumattomissa ja sen huomaa esimerkiksi lukiessa US blogeja. Kirjoituksissa ei ole mitään vikaa mutta ne kertovat omaa kieltään rivien välistä.

 

Jokainen yksilö on uhri, joka joutuu kamppailemaan itseä rankaisevan puolensa kanssa ja on ristiriitainen ja altis, erittäin altis vaikutuksille. Ääripuolueet voivat luvan kanssa odottaa, kun kypsät omenat putoavat syliin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (29 kommenttia)

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

Kukahan tässä on keisari, sitä olisi hyvä miettiä - Jeesukseltahan tuo oli ivaa vallitsevaa yhteiskuntaa ja sen valtaeliitiä kohtaan ja roomalaisten perseen nuoleskelua. Henki tässä menee halusimmepa sitä tai emme mutta sitä ennen on luvassa ikäviä aikoja.

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

Itse olen kaksi kertaa ollut sairaalassa intoksikaation vuoksi - siis lääkkeiden yliannostuksen. Eron jälkeen putosin kaikkien niiden suojaverkojen läpi joita meille on rakennettu, vaikka minulla oli halu ja tahto selviytyä ... ja psykiatrin kanssa valmisteltu suunnitelma. Mikään ei tässä maailmassa pysäyttänyt ennen 10.5.2012

Haluaisin kuitenkin korostaa mielekkyyden menetystä ja siitä johtuvaa alati kasvavaa elämä laadun huononemista.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Vaatiko enemmän roheutta yrittää vai myöhemmin yritysten jättäminen?

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

Ei siinä mistään rohkeudesta ole kyse vaan luovuttamisesta ... ei niitä intoksikaatioita ollut tarkoitettu itsensä tappamiseen vaan jotain muuta se oli .. ehkä avunhuuto, johon ei ollut vastaajaa ...

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes Vastaus kommenttiin #9

Tuliko vastaus avunhuutoon ja jos, millainen?

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Sanoin tämän jo eilen, muttei tämä teksti sitä vesitä vaan päin vastoin: jumalasta voidaan olla eriävää mieltä, mutta saatanan me molemmat tunnistamme.

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

Työn kaikinpuolinen rasittavuus on noussut ja tekijöitä tuntuu alallla kuin alalla olevan liian vähän työmäärään nähden.

Mielekkyys katoaa ja sairaspoissaolot lisääntyvät. Työn tekemisen puitteet tehdään mahdottomiksi - tää koskee juoksupojasta johtajaan.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Tuntemani itsemurhaajat tekivät teon silloin, kun heidän yliopistollinen työpätkänsä loppui eikä sitä suostuttu jatkamaan. Mieluummin siis hyvinkin vaikea duuni(yhteisö) kuin työttömyys.

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

... olen ollut ymmärtävinäni, että pakoajatukset ovat lähes jokaisen mielessä... itsensä ulkoistaminen yhteiskunnasta ja edes jonkinlaisen vapauden tunteen saavuttaminen tästä absurdiudesta..

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Joka toinen päivä joku yli 65-vuotias surmaa itsensä. Harva vissiin suunnittelematta.

Miksi itsari on niin suuri paha, että sitä muka estetään? Samalla siihen ajetaan. Kuten sanot, tämän on piinaajien yhteiskunta.

Eikö itsaria isompi paha ole se, että yhteiskunnassa köyhä saadaan delaamaan 13 vuotta nuorempana kuin oikeat ihmiset?

Antiikissa itsari oli itsestäänselvä ratkaisu monessa tilanteessa, kenenkään paheksumatta.

Ei silti, olen itsekin syyllistynyt siihen, itsemurhien ehkäisyyn.

Toivottavasti ymmärrät nämä kysymykset ja pohdinnat oikein. On toki valtavan kiva kun olet edelleen olemassa ja kirjoitat meille hyviä tekstejäsi. Mutta noin yleensä, itsemurhaaja tuskin tekee pahemmin kuin hänen piinaajansa. Eiköhän itsemurha ole ihan terve reaktio sairaassa tilanteessa ja sietämättömän piinan kohteena.

Mielenkiintoinen aihe. Tuli mieleen, että en ole nähnyt siitä artikkeleita enkä kirjoja.

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

Aihe on vakava mutta luulen, että itsemurhat ainakin ajatuksen tasolla ovat pyörineet suurimman osan mielessä tai ainakin mielen takana. Itsemurhaa voi tehdä niin monella tavalla, kuten kirjoitin makaamalla sohvalla tai monilla ylilyönneillä.

Josaain aiemassa blogissa kirjoitin kapitalismin kuoliokohdasta, jossa mammona ei enää riitä ratkaisemaan sille asetettuja toiveita ja odotuksia. Ainoastaan lottovoittajan haaveissa kaikki on mahdollista, miksi sitten lottovoittaja tekee itsemurhan?

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Kiitos ettet pahastu kommenteista.

Yksi pohdituttaa: se, että tuntemissani tapauksissa (joista kaikissa en ole tuntenut itsemurhan tehnyttä) kiusaajat eivät hitustakaan katuneet.

Eräs nainen, joka alkoi avioeronsa jälkeen käydä jatkuvasti tansseissa ja hengailla yhä uusien naimissaolevien miesten kanssa, piti näitä miehiä kodissaan öitä, jopa kolmea eri miestä samalla viikolla. Kahden heistä vaimo surmasi itsensä. Minua sivullista asia karmaisi, mutta mainittu eronnut nainen vain naureskeli. Olin jopa paikalla, kun hän sanoi tyttärelleen peitetysti ja leikitellen, peitetysti jotta tyttärentytär ei ymmärtänyt: "NN:n vaimo meni kiikkuun."

Samoin muissa tietämissäni tapauksessa piinaajat eivät olleet moksiskaan. Toinen juttu on tietysti lähiomaisten kärsimys.

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

Kuulostaa karmealta. Kun rakkaus poistuu, ihminen ottaa elämän omiin käsiinsä ja toimii omasta kontekstistaan käsin.

Rahalla, seksillä ja vallalla on oma kontekstinsa ja se on ok mutta, kun arvot ovat pinnalliset, rahasta tulee päämäärä välineenä olon sijasta ts. mielihyvän toteuttamisen väline. Seksi korvaa erotiikan - vaan omien tarpeiden tyydyttämisestä ja toisten hyväksikäytöstä oman tyydytyksen saamiseksi. Yksinkertaisesti pinnallisissa konteksteissa missä arvot puutuvat ei toisen kohtaaminen samalla viivalla olekaan tarkoitus vaan tarkoitus on tehdä vaikutus. Toinen ihminen on väline oman arvon kohottamisessa.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Tässä yhteiskunnassa ei piinattu saa oikeutta, koskaan. HSssa eräs lääkäri kirjoitti asiasta. Hän on työssään seurannut kiusaamisia. Hän ei ole nähnyt, että kiusattu olisi kertaakaan saanut oikeutta etenemällä työpaikkojen sivuilla neuvottua reittiä: esimies, esimiehen esimies, korkein pomo, luottamusmies, työterveys, työsuojelutahot...

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

Onko tää vaan niin, että meitlä on EUn myötävaikutuksella mennyt mahdollisuus itsesäätelyyn, jos on niin tie tulee olemaan kivinen. Vaatimusten ja kykyjen ristiriita huutaa tyhjyyteen. Tämähän merkitsee globaalia sairastumista ja ympäristösuhteen sairastumista - ei kai vaan yhteisöllistä itsemurhaa ?

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Maisteriksi valmistuessani olin hiuskarvan päässä itsarista. Sairauksia tai kertoamiasi sairaalassa tai lääkärissä tai psykologilla käyntejä siinä ei ollut. En muista kertoneeni tätä aiemmin asiasta kenellekään, edes kaikkein läheisimmille ystäville, mutta ei siinä ole mitään häpeämistä, joten voin hyvin mainita siitä kommentissa. Kun se nyt tekstisi ansiosta palasi tarkasti mieleen, nousi myös spontaani ajatus, että olisi sen saanut silloin viedä loppuun asti. Sen verran rankkaa on ollut työttömäksi yllättäin jääminen ja varsinkin työttömyys kaikkineen.

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

Mä haluaisin ankkuroida tän kirjotuksen siihen ajatukseen, että eikö tämä kiusaaminen ole väkivaltaa.

Voiko patologian ja väkivallan kytkeä toisiinsa. Väkivalta satuttaa ja vahingoittaa ja silti toiminta jatkuu ikään kuin näkymättömän voiman vaikutuksesta - kaikista seuraamuksita välittämättä, oli ne sitten suoria tai rakenteellsia. Onko myönnyttävä siihen, että on normaalia osallistua kansakunnan, taloudellisien kasvu nimissä harjoitettuun väkivaltaan?

Miten kaukana murhasta on toisten ihmisten elämän vieminen pisteelle, jossa heidän ainoaksi mahdollisuudeksi jää itsemurha ?

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Kyllä vain, jokamiehen väkivalta ja yhteiskunnan rakenteellinen väkivalta. Oletko huomannut edes yhden virkamiehen, poliitikon tai muun päättäjän välittävän tekojensa seurauksista, tai jokamiehen? Minä en ole.

Tilanne on sama kuin 30-luvun Saksassa: päättäjät ja jokamies mahdollistivat sen mitä tapahtui, vaikka kelkka olisi voitu kääntää milloin tahansa.

Suomi on kiusaajien maa.

Ville Karppinen

Ei kai se työ itsessään kenellekään pitäisi olla mikään raison d'etre, vaikka toki työn tuoman toimeentulon varassa on hieman paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään, kuin työttömänä tai sairaana. Mutta rahan yliarvostaminen on yksi syy siihen, että ihmiset masentuvat herkästi aiheesta, vaikka maailmassa on todella paljon asioita toteutettavissa ja koettavissa ilman rahaakin.

Toki työstä, parisuhteista, etc, on hyvä olla masentunut ja itsemurha-altis, koska silloin kuitenkin tietoisuudessa on olemassa jokin syy kaikelle elämän epämukavuudelle - kusessa ollaankin todella vasta silloin kun ihminen ei enää joko tunnista ongelman juuria, tai ne eivät ole selitettävissä, eikä täten vyyhtiä pääse selvittämäänkään.
Välinpitämättömyys luo helposti myös oman arvon kokemisen laskua, mutta se on toisaalta myös defenssi näitä Jussinkin mainitsemia epäkohtia kohtaan. Millä siis pitää yhteisöllisyys ja toisten arvostus kasassa, jos ei vaikkapa koe että omaa mitään yhteistä toisten kanssa?

Itsemurhaa ei yleensä osata käsitellä kovinkaan järkevästi ja argumentointi on yleensä samaa tasoa kuin eutanasia-keskusteluissakin, missä yksilön pahoinvointi yritetään sivuuttaa elämän pyhyydellä, ainutlaatuisuudella, jne asioilla, mitkä eivät kuitenkaan helpota itse kokijan kärsimystä millään tavalla. Oikea asenne on kuitenkin ollut havaittavissa esim. Nietzschen taholta jo yli sata vuotta sitten ja aforismihan kuului; "Itsemurhan ajatus on vahva lohdutus: sen avulla pääsee ihminen yli monen huonon yön."

Ja itse kysymykseen sen verran, että ainakin itse olen monestikin miettinyt päivien päättämistä, eikä se näyttäydy itselleni millään tavalla ongelmallisena asiana. Toki riskinä on aina se, että mahdollinen syyllisyys teon seurauksista läheisille pahentaa masennusta, mutta toisaalta taas tuo Nietzschen pointti sitten painaa toisella puolella. Muistakaamme että elämän kokeminen on todella yksilöllistä ja ne jotka nauttivat, etsivät ikuista elämää ja ne jotka eivät, etsinevät sitten ikuista lepoa.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Vissiin vika on työttömissä, niin kuin se on satoja vuosia ollut eurooppalaisten mielestä juutalaisissa.

Keskityisleireissä savusi juutalaisten lisäksi mm. demareita, romaneja, mielisairaita. Jos joku juutalainen langanlaihaksi nälkiintyneenä säästyi hengissä ja palasi vaivihkaa kotinurkilleen, väkivalta kohtasi hänet siellä. Erityisesti naapurit murhasivat palanneita juutalaisia joukoittain. Nykytieteen mielestä juutalaiset varmaan olivat ... masentuneita ...

Lisäksi he olivat työttömiä eivätkä olleet käsitelleet työttömyyttään eivätkä juutalaisuuttaan.

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

Hyvää keskustelua - kiitos.

Hyvää elämään kuuluu mielestäni, sisäinen turvallisuuden tunne, olemassaolon mielekkyys.

Itsensä tunteminen osalliseksi omiin tapahtumiinsa - subjektiksi - eikä uhriksi on ratkaisevassa asemassa ihmisen jaksamisessä - työssä ja vapaalla. Väitän, että sairaslomat johtuvat 50-90% stressistä. Työuupumuksen oireiksi on nimetty pitkälle toistasataa ilmiötä: päänsärystä - kommunikointikyvyttömyyteen. Ei ole vaikeaa päätellä mitä tällainen vaikuttaa työelämässä ja työelämässä jaksamisessa ja sitäkautta tuloksellisuudessa, innovatiivisuudessa etc.

Uupumuksen vuoksi sairaslomailu ei ole ratkaisu mutta mikä sitten olisi?

Kenellä on munaa vastata - Miten kaukana murhasta on toisten ihmisten elämän vieminen pisteelle, jossa heidän ainoaksi mahdollisuudeksi jää itsemurha ? Ilman vastuuta otettu valta on väkivaltaa, mielivaltaa, ilkivaltaa. Tällaisessa vallankäytössä ei ole moraalia. Olen useasti kirjoittanut, että kaikki on tässä. Vastuuttomassa vallassa on loppujen lopuksi lupa tehdä mitä vain, millään ei ole niin suurta väliä. Kunhan kaikilla on mukavaa. Tätä on myös uskonnollisuus - siitä on tullut uskoa tärkeämpi ts. kuvitelma siitä, että kaikki on hallittavissa. kaikki latistetaan, viihde saa korvata elämän todellisen siällön ... näinhän tässä on käynyt.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Siinä ydinkysymys: kuka on murhaaja, kun vuosikymmenten ajan piinattuna ollut päättää päivänsä?

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Tarvehierarkioita on erilaisia, tässä yksi. Perustana on hengissäpysyminen - mutta mitä se on? Ovatko piinatut zombit elossa? Ei ole nimittäin vain jakoa elämä - kuolema, vaan jako elämä - ei-elämä - ei-kuolema - kuolema.

- hengissäpysyminen
- turvallisuus
- sosiaaliset tarpeet
- pitämisen ja arvostuksen tarpeet
- itsensä kehittäminen

Perusoikeuksien, kuten työn, riisto on julma rikos. Erityisen julma se on, jos lääkäri jakaa tulokkaat portilla kahteen jonoon: uuniin tai duuniin ja jos portin yllä komeilee Työ miehen kunnia.

"Pysyvä köyhyys on myrkkyä ihmisarvolle" – Tarja Filatov

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Mielenkiintoinen ja syvällisesti luotaava blogikirjoitus kommentteineen.

Olen parikin kertaa elämäni aikana viipyillyt blogikirjoituksessa kertovissa alavissa tunnelmissa. Oikeastaan sen jälkeen, siitä selvittyäni, olen ajatellut, että on oikeastaan ajattelevalle ihmiselle normaalia ajatuksissaan kohdata Hamletin mysteeri: ollako vai eikö olla. Kun sen ajatuksissaan on kohdannut, ihmisenä voi jotenkin olla vahvempi. Sen kohtaamisen jälkeen on valinnut elämän, elämän haasteineen, vastuineen ja velvollisuuksineen.

Omasta kiipeämisestäni ihmisten ilmoille kirjoitin ajatuksia kristillisyydestä ja elämän peruskysymyksistä, naisen näkökulmaa:
Elisa Kirja (e-kirja: https://kirja.elisa.fi/search_results/tarja%2Bkalt...)

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

Kyllä, mielekkyyden menetys on totaalisen uupumisen taustalla. Työuupumus on ymmärrettävä reaktio painetilanteeseen, jatkuvaa painetta ja tyydyttämättömäksijäänyttä mieltä monikaan ei kestä ja uupumus vaihtuu sairaudeksi - masennukseen.

Pelkillä pillereillä ja sairaslomilla ei masennusta useinkaan voiteta. Työpoissaolot turhauttavat, varsinkin koska niihin sisältyy syyllisyys ja laiskuus aspekti, tuottavat ne päälle vielä syyllisyyden ja huonommuuden tunteen. Tasapainoinen suhde valtion, kansakunnan ja johtajien välillä puuttuu tai jokin niistä on pahasti sairas tai kaikki ovat sairaita vai ovatko? Väitän, että tämän päivän yleiseen ja yhtäläiseen yhteiskunnalliseen hulluuteen liittyy vainoharhaisuutta, joka tukee pysyvää mielen järkkymistä = > seurauksena vastuuton ja ennaltaarvaamaton käyttäytyminen. Erikoista on, että tämä hulluus on hyväksyttyä ja jopa normaalia, kärsjistäen väkivaltaan yllyttävät voivat olla normaaleja, vaikka he noudattavat sosiaalisia sääntöjä. Kuinka kaukana tämä on terrorismista?

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

Kiitos Tarja,

to be one of them or not to be one of them

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

En ole harkinnut itsemurhaa. En halua syyllistää harvoja lähimmäisiäni joista pidän.
Jokaisen itsemurhan yhteydessä sureva pohtii, mitä tein väärin.

Käyttäjän MarjoTammio-Kauhanen kuva

Tämä kirjoitus puhuttelee ja on yksi parhaimmista tällä foorumilla.

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

Miten kaukana murhasta on toisten ihmisten elämän vieminen pisteelle, jossa heidän ainoaksi mahdollisuudeksi jää itsemurha ?

... tai mammonan himossa tehty huolimaton ja välinpitämätön työ, kute ehkä latviassa on nyt tehty ... laajennetaan, useinhan puhutaan itsemurhienkin yhteydessä lääjoista itsemurhista,,:

IS: "Latvian presidentti on verrannut Riian supermarkettiturman tutkimuksia joukkomurhan tutkimiseen.
Presidentti Andris Berzins sanoi televisiossa, että kummassakin tapauksessa kuolee paljon puolustuskyvyttömiä siviilejä.

Presidentti sanoi kantansa kertovan ennen kaikkea siitä, että hän on lopen kyllästynyt osapuolten vastuun välttelyyn.

- Ei tällaisten rikosten jälkeen ole tapana laskeskella leimoja tai allekirjoituksia rakennuspapereista. Normaalisti asiaan osalliset pannaan tutkintavankeuteen, Berzins sanoi.

Presidentin mukaan tapausta tutkimaan pitäisi perustaa riippumattomista ulkomaisista asiantuntijoista koostuva ryhmä, jolla ei ole mitään kytköksiä Latvian rakennusteollisuuteen.

Berzinsin mukaan tapauksen tutkinta ei saa kestää puolta vuotta, koska sinä aikana syytetyt ehtivät laatia itselleen "teräksenlujan puolustuksen".

- Talot romahtavat tällä tavalla vain, jos ne on rakennettu auringossa kuivatuista savitiilistä ja lannasta, Berzins näpäytti.

Riiassa torstaina romahtaneen supermarketin raunioista on löydetty jo 52 kuollutta"

Toimituksen poiminnat